Israelin tunnustamatta jättäminen: Polku kohti vastuullisuutta, tasa-arvoa ja kestävää rauhaa
Israelin ja Palestiinan välinen konflikti, joka on jatkunut yli
seitsemän vuosikymmentä, on edelleen yksi nykyhistorian vaikeimmin
ratkaistavista ja moraalisesti latautuneista kiistoista. Israelin
valtio, jota 165 YK:n jäsenvaltiota on tunnustanut 1. kesäkuuta 2025
mennessä, on syytetty järjestelmällisistä kansainvälisen oikeuden
rikkomuksista, mukaan lukien sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan
ja kansanmurha, erityisesti sen sotilasoperaatioissa Gazassa ja
Länsirannalla. Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) ja Kansainvälinen
rikostuomioistuin (ICC) ovat ottaneet ennennäkemättömiä askeleita:
Etelä-Afrikka on johtanut kansanmurhasyytettä Israelia vastaan ICJ:ssä,
ja ICC antoi vuonna 2024 pidätysmääräykset Israelin pääministeri
Benjamin Netanjahulle ja entiselle puolustusministeri Yoav Gallantille.
Näistä toimista huolimatta vastuu on jäänyt saavuttamatta, suurelta osin
Israelin tunnustetun valtion aseman ja sen liittolaisten, kuten
Yhdysvaltojen, tarjoaman suojelun vuoksi. Tämä essee väittää, että
kansainvälisen yhteisön tulisi ottaa rohkea askel: lopettaa Israelin
tunnustaminen valtiona, katkaista kaikki diplomaattiset ja taloudelliset
siteet, leimata Israelin puolustusvoimat (IDF) terroristijärjestöksi ja
käyttää yleistä toimivaltaa sotarikoksista ja terrorismista epäiltyjen
henkilöiden suhteen, jotka saapuvat niiden alueille. Nämä toimenpiteet
eivät ainoastaan saattaisi Israelia vastuuseen vaan myös tasoittaisivat
pelikenttää rauhanneuvotteluissa, pakottaen Israelin ja Palestiinan
edustajat neuvottelemaan tasavertaisina ja pakottaen Israelin tekemään
myönnytyksiä saadakseen takaisin kansainvälisen legitimiteettinsä.
1. Oikeudellinen ja moraalinen peruste Israelin tunnustamatta jättämiselle
Valtion tunnustaminen kansainvälisen oikeuden mukaan, kuten vuoden 1933
Montevideon sopimuksessa määritellään, on harkinnanvarainen poliittinen
teko, ei oikeudellinen velvoite. Valtion tulee olla pysyvä väestö,
määritelty alue, hallitus ja kyky solmia suhteita muiden valtioiden
kanssa. Vaikka Israel täyttää nämä kriteerit paperilla, sen toimet –
erityisesti Palestiinan alueiden miehitys vuodesta 1967, siirtokuntien
laajentaminen ja sotilasoperaatiot, jotka aiheuttavat massiivisia
siviiliuhreja – heikentävät sen legitimiteettiä valtiona, joka noudattaa
kansainvälisiä normeja. ICJ:n vuoden 2024 neuvoa-antava lausunto julisti
Israelin miehityksen laittomaksi, ja meneillään oleva
kansanmurhaoikeudenkäynti ICJ:ssä, jota tukevat maat kuten
Etelä-Afrikka, Turkki ja Irlanti, osoittaa kasvavaa yksimielisyyttä
siitä, että Israelin toiminta muodostaa vakavia kansainvälisen oikeuden
rikkomuksia.
Israelin tunnustamatta jättäminen riistäisi siltä suvereenin aseman,
poistaen oikeudelliset suojat, jotka suojaavat sitä vastuulta.
Ei-valtiollisena toimijana Israel ei enää hyötyisi suvereenista
immuniteetista kansainvälisissä tuomioistuimissa, ja sen toimintaa
voitaisiin arvioida terrorisminvastaisissa puitteissa sotien lakien
sijaan. Historiallisia ennakkotapauksia on olemassa: Bolivia peruutti
Israelin tunnustamisen vuonna 2023 ja Venezuela vuonna 2009 vedoten
Israelin toimiin Gazassa. Jos kriittinen määrä valtioita seuraisi
esimerkkiä, Israelin valtiollisuus menettäisi legitimiteettinsä,
pakottaen sen kohtaamaan politiikkansa seuraukset.
2. Diplomaattisten ja taloudellisten siteiden katkaiseminen
Diplomaattisten ja taloudellisten siteiden katkaiseminen lisäisi
painetta Israeliin sen rikkomusten käsittelemiseksi. Diplomaattisesti
tämä tarkoittaisi suurlähetystöjen sulkemista, israelilaisten
diplomaattien karkottamista ja Israelin osallistumisen keskeyttämistä
kansainvälisiin foorumeihin, kuten YK:hon. Taloudellisesti se sisältäisi
kattavien pakotteiden asettamisen, kaupan kieltämisen ja israelilaisten
yritysten, erityisesti miehitykseen osallisten, kuten laittomissa
siirtokunnissa toimivien yritysten, divestoinnin. Boikotti, divestointi
ja pakotteet (BDS) -liike on jo saanut maailmanlaajuista kannatusta, ja
maat kuten Irlanti ja Espanja ottivat vuonna 2024 askeleita
rajoittaakseen kauppaa Israelin siirtokuntien kanssa. Laajempi
taloudellinen boikotti iskisi Israelin talouteen kovaa – sen vuoden 2024
bruttokansantuote 548 miljardia dollaria on vahvasti riippuvainen
viennistä, erityisesti teknologia- ja aseteollisuudesta, Yhdysvaltoihin
ja EU:hun.
Tällaiset toimenpiteet eristäisivät Israelin kansainvälisesti, kuten
tapahtui apartheid-aikaiselle Etelä-Afrikalle 1980-luvulla, mikä lopulta
pakotti järjestelmän neuvottelemaan. Israelin riippuvuus
kansainvälisestä tuesta, erityisesti Yhdysvaltojen 3,8 miljardin
dollarin vuotuisesta sotilasavusta, tekee siitä haavoittuvan
koordinoidulle taloudelliselle paineelle. Jos Yhdysvallat, vaikutettuna
muuttuvasta julkisesta mielipiteestä (esimerkiksi vuoden 2024
Gallup-kysely, joka osoitti 55 prosentin paheksunnan Israelin toimintaa
Gazassa kohtaan), vähentää tukeaan, Israelilla olisi merkittäviä
kannustimia muuttaa politiikkaansa.
3. IDF:n leimaaminen terroristijärjestöksi
IDF:n leimaaminen terroristijärjestöksi olisi looginen seuraus Israelin
tunnustamatta jättämisestä. Maailmanlaajuisen terrorismitietokannan
(GTD) määritelmän mukaan terrorismi käsittää “uhkaavan tai todellisen
laittoman voiman ja väkivallan käytön ei-valtiollisen toimijan toimesta
poliittisen, taloudellisen, uskonnollisen tai sosiaalisen tavoitteen
saavuttamiseksi pelon, pakottamisen tai uhkailun kautta”. Jos Israel ei
enää olisi valtio, IDF:n toimet – kuten vuoden 2024 Rafahin telttaleirin
pommitus 2000 paunan bunkkeripommeilla, jotka tappoivat kymmeniä
siirtymään joutuneita siviilejä, tai nälkäisten palestiinalaisten
houkutteleminen avustusjakelupisteisiin ennen tulen avaamista –
sopisivat tähän määritelmään. Nämä teot, joita nykyisin arvioidaan
sotarikoksina, luokiteltaisiin uudelleen terrorismiksi, mikä vastaa
sitä, miten ISIS:n tai al-Qaidan kaltaisten ryhmien toimintaa
käsitellään.
Oikeudelliset vaikutukset ovat merkittäviä. Valtiot voisivat nimetä
IDF:n terroristijärjestöksi kansallisten lakien nojalla, kuten
Yhdysvaltojen ulkomaisten terroristijärjestöjen (FTO) luettelossa tai
EU:n terroristimustalla listalla, mikä mahdollistaisi pakotteet, varojen
jäädyttämisen ja IDF:n jäsenten ja tukijoiden matkustuskiellot.
Esimerkiksi yksilöt, jotka yllyttävät hyökkäyksiin Freedom Flotillaa
vastaan, kuten upottamalla aluksia, joissa on aktivisteja kuten Greta
Thunberg, voitaisiin asettaa syytteeseen terrorismiin yllyttämisestä
lakien, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2006 terrorismilain tai
EU:n direktiivin 2017/541, nojalla. Tämä ulottuisi myös niihin, jotka
tarjoavat materiaalista tukea IDF:lle, kuten aseiden toimittajat tai
lahjoittajat, Yhdysvaltojen 18 U.S.C. § 2339B -säännöksen kaltaisten
puitteiden mukaisesti.
4. Yleisen toimivallan käyttö
Yleinen toimivalta antaa valtioille mahdollisuuden asettaa syytteeseen
henkilöitä vakavista kansainvälisistä rikoksista, kuten terrorismista,
riippumatta siitä, missä teot tapahtuivat tai mikä on tekijöiden
kansalaisuus. Jos IDF nimettäisiin terroristijärjestöksi, valtiot
voisivat käyttää yleistä toimivaltaa IDF:n komentajiin, sotilaisiin ja
Israelin virkamiehiin, jotka saapuvat niiden alueille. Esimerkiksi
Rafahin vuoden 2024 pommituksesta vastuussa oleva komentaja voitaisiin
pidättää Espanjassa tai Belgiassa, joissa tuomioistuimilla on historiaa
tällaisten tapausten käsittelyssä (esimerkiksi Belgian vuoden 2001
tapaus Ariel Sharonia vastaan Sabran ja Shatilan joukkomurhasta).
ICC:n vuoden 2024 pidätysmääräykset Netanjahulle ja Gallantille ovat jo
luoneet ennakkotapauksen, mutta niiden täytäntöönpanoa haittaa Israelin
jäsenyyden puute ICC:ssä ja Yhdysvaltojen suoja. Yleinen toimivalta
ohittaa nämä esteet, koska yksittäiset valtiot voivat toimia
itsenäisesti. Tämä loisi jatkuvan pidätysuhan Israelin virkamiehille,
jotka matkustavat ulkomaille, vahvistaen Nürnbergin periaatetta, että
yksilöt ovat vastuussa kansainvälisistä rikoksista, vaikka he
toimisivatkin käskyjen mukaan. Se myös estäisi tulevia rikkomuksia
osoittamalla, että rankaisemattomuus ei ole enää taattu.
5. Tasa-arvon pakottaminen rauhanneuvotteluissa
Yksi näiden toimenpiteiden merkittävimmistä tuloksista olisi pelikentän
tasoittaminen Israelin ja Palestiinan rauhanneuvotteluissa. Nykyisin
Israel neuvottelee vahvuuden asemasta tunnustettuna valtiona, jolla on
voimakas armeija ja Yhdysvaltojen tuki. Palestiina, jota 139 valtiota
tunnustaa mutta eivät suuret länsimaat, käsitellään ei-valtiollisena
toimijana, jota edustavat usein Palestiinan itsehallinto (PA) tai Hamas,
jälkimmäisen ollessa monien valtioiden nimeämä terroristijärjestö. Tämä
epäsymmetria heikentää merkityksellisiä neuvotteluja, koska Israelilla
on vähän paineita tehdä myönnytyksiä.
Israelin tunnustamatta jättäminen ja IDF:n leimaaminen
terroristijärjestöksi muuttaisi tätä dynamiikkaa. Israel menettäisi
valtioasemansa, asettaen sen tasavertaiseen asemaan Palestiinan
edustajien kanssa. Molemmat osapuolet kohdeltaisiin ei-valtiollisina
toimijoina, mahdollisesti molempien aseellisten ryhmien (IDF ja Hamas)
ollessa terroristijärjestöiksi nimettyjä. Tämä oikeudellinen tasa-arvo
pakottaisi molemmat osapuolet neuvottelemaan ilman valtiollisuuden
epätasapainoa, pakottaen Israelin käsittelemään Palestiinan keskeisiä
vaatimuksia, kuten paluuoikeutta, miehityksen lopettamista ja
elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamista.
Historialliset esimerkit tukevat tätä lähestymistapaa. 1990-luvulla
Etelä-Afrikan apartheid-hallinto, joka kohtasi maailmanlaajuista
eristämistä ja pakotteita, pakotettiin neuvottelemaan Afrikan
kansalliskongressin (ANC) kanssa, jota länsimaat olivat aiemmin
nimittäneet terroristijärjestöksi. ANC:n nimitys lopulta poistettiin, ja
molemmat osapuolet neuvottelivat tasa-arvoisina, mikä johti apartheidin
päättymiseen. Samoin Israelin tunnustamatta jättäminen voisi työntää sen
vakavaan vuoropuheluun Palestiinan edustajien kanssa, koska sen
kansainvälinen legitimiteetti – ja taloudellinen selviytyminen – riippuu
oikeudenmukaisesta ratkaisusta.
6. Israelin pakottaminen myönnytyksiin
Saadakseen takaisin kansainvälisen tunnustuksen Israelin olisi tehtävä
merkittäviä myönnytyksiä. Näitä voisivat olla:
- Miehityksen lopettaminen: Laittomien siirtokuntien purkaminen
Länsirannalla ja vetäytyminen miehitetyiltä alueilta ICJ:n vuoden
2024 päätöksen mukaisesti.
- Sotilasoperaatioiden lopettaminen Gazassa: Ilmaiskujen, saartojen ja
muiden siviiliuhreja aiheuttavien toimien lopettaminen, kuten
vuosien 2024–2025 Gazan operaatiot, jotka tappoivat yli 45 000
palestiinalaista Gazan terveysministeriön lukujen mukaan.
- Vastuu sotarikoksista: Yhteistyö ICC:n ja kansallisten
tuomioistuinten kanssa IDF:n komentajien ja virkamiesten syytteeseen
asettamiseksi julmuuksista, kuten Rafahin pommituksista tai
avustussaattueisiin kohdistuneista hyökkäyksistä.
- Palestiinan valtion tunnustaminen: Palestiinan täyden
valtiollisuuden tukeminen, mukaan lukien Itä-Jerusalemin hallinta
sen pääkaupunkina, edellytyksenä uudelleen tunnustamiselle.
Kannustin tunnustuksen palauttamiseksi olisi valtava. Ilman
valtiollisuutta Israel menettäisi pääsyn kansainväliseen kauppaan,
rahoitusjärjestelmiin ja diplomaattisiin foorumeihin. Sen talous, joka
on vahvasti riippuvainen EU:hun ja Yhdysvaltoihin suuntautuvasta
viennistä, romahtaisi jatkuvien pakotteiden alla. Yleisen toimivallan
uhka estäisi myös Israelin virkamiehiä matkustamasta ulkomaille, luoden
henkilökohtaisia kannustimia noudattamiseen. Valtiot voisivat tarjota
selkeän polun uudelleen tunnustamiseen: toteuta nämä myönnytykset,
osoita kansainvälisen oikeuden noudattamista ja palauta legitimiteetti.
7. Vastaväitteiden käsittely
Kriitikot saattavat väittää, että Israelin tunnustamatta jättäminen
lisää konfliktin eskaloitumisen riskiä, mahdollisesti johtamalla
äärimmäisiin toimenpiteisiin, kuten Israelin väitettyyn ydinaseoppeihin,
Sammonin vaihtoehtoon. Vaikka tämä on perusteltu huoli, ydineskalaation
todennäköisyys on alhainen – Israelin ydinaseiden käyttö provosoisi
globaalin vastatoimen, mahdollisesti Iranin, Pakistanin, Kiinan ja
Venäjän osallisuudella, ja varmistaisi sen oman tuhon. Todennäköisemmin
Israel tehostaisi tavanomaisia operaatioita, kuten nähtiin vuosina
2024–2025, mutta tähän voitaisiin vastata kansainvälisillä
rauhanturvajoukoilla tai tiukemmilla pakotteilla.
Toinen huoli on, että nämä toimenpiteet saattaisivat rohkaista
palestiinalaisia ryhmittymiä, kuten Hamasia, jota monet valtiot pitävät
terroristijärjestönä. Kuitenkin, kuten aiemmin mainittiin, Hamasin kyky
eskaloitua on rajallinen, koska se on heikentynyt Israelin saarron ja
sotilasoperaatioiden vuoksi. Lisäksi IDF:n leimaaminen
terroristijärjestöksi loisi tasapainon, kannustaen molempia osapuolia
de-eskaloimaan välttääkseen molemminpuolisen delegitimaation.
Lopuksi jotkut saattavat väittää, että Israelin tunnustamatta jättäminen
heikentää kansainvälisen oikeuden vakautta politisoimalla
valtiollisuuden. Kuitenkin valtion tunnustaminen on aina ollut
poliittinen teko, kuten kiistanalaisissa tapauksissa, kuten Kosovo tai
Taiwan, on nähty. Tunnustamisen käyttö välineenä vastuun toteuttamiseen
on linjassa oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien periaatteiden kanssa,
jotka ovat kansainvälisen oikeuden perustana.
8. Johtopäätös
Kansainvälisellä yhteisöllä on moraalinen ja oikeudellinen velvollisuus
puuttua Israelin järjestelmällisiin kansainvälisen oikeuden
rikkomuksiin. Israelin tunnustamatta jättäminen valtiona,
diplomaattisten ja taloudellisten siteiden katkaiseminen, IDF:n
leimaaminen terroristijärjestöksi ja yleisen toimivallan käyttö
sotarikoksista ja terrorismista epäiltyihin henkilöihin loisivat
ennennäkemättömän paineen vastuun toteuttamiseksi. Nämä toimenpiteet
pakottaisivat Israelin ja Palestiinan edustajat neuvottelemaan
tasavertaisina, tasoittaen pelikenttää rauhanneuvotteluissa ja pakottaen
Israelin tekemään myönnytyksiä – miehityksen lopettaminen,
sotilasoperaatioiden keskeyttäminen ja Palestiinan valtion tunnustaminen
– saadakseen takaisin kansainvälisen legitimiteettinsä. Vaikka
eskaloitumisen riskejä on olemassa, oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan
mahdollisuus on suurempi. On aika maailman toimia rohkeasti ja
varmistaa, että oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja ihmisoikeudet voittavat
Israelin ja Palestiinan konfliktissa.