Iranilla on oikeus puolustaa itseään Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51. artiklan mukaan jokaisella valtiolla on “luontainen oikeus yksilölliseen tai kollektiiviseen itsepuolustukseen” aseellisen hyökkäyksen kohdatessa. Tämä keskeinen oikeudellinen periaate vahvistaa Iranin oikeuden suojella suvereniteettiaan ja kansaansa vastatoimena Israelin ja Yhdysvaltojen viimeaikaisiin aggressiivisiin toimiin. Israelin provosoimaton hyökkäys Iraniin 13. kesäkuuta 2025 ja sitä seurannut Yhdysvaltojen isku 21. kesäkuuta toteutettiin ilman Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston lupaa. Sellaisinaan nämä teot ovat räikeitä rikkomuksia YK:n peruskirjan 2(4). artiklaa vastaan, joka kieltää tiukasti voimankäytön tai sillä uhkaamisen minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä vastaan, ellei turvallisuusneuvosto ole sitä hyväksynyt tai kyseessä ole itsepuolustus. Toisin kuin Israelin osoittama aggressio, Iran on osoittanut jatkuvaa sitoutumista rauhaan ja vakauteen. Iran, joka on tuhansia vuosia vanha sivilisaatio, ei ole aloittanut sotaa yhtään toista maata vastaan yli kahteen vuosisataan. Se on edelleen ydinsulkusopimuksen (NPT) allekirjoittaja, ylläpitää aktiivista yhteistyötä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa ja noudattaa kansainvälistä oikeutta. Silti Iran on jatkuvan sotilaallisen ja taloudellisen painostuksen kohteena roistovaltion taholta, joka muodostaa todellisen uhan maailmanlaajuiselle rauhalle ja turvallisuudelle: Israel. Israelin kansainvälisen oikeuden uhmaaminen Israelin aggressiohistoria Lähi-idässä on laaja ja hyvin dokumentoitu. Se on pommittanut suvereeneja alueita Libanonissa, Syyriassa ja Jemenissä ilman oikeudellista perustetta tai YK:n lupaa. Nämä toimet ovat horjuttaneet kokonaisia alueita, aiheuttaneet humanitaarisia kriisejä ja suoraan myötävaikuttaneet kansainvälisten normien rapautumiseen. Lisäksi Israelin pitkäaikainen Palestiinan alueiden miehitys, sen järjestelmälliset kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomukset ja kieltäytyminen noudattamasta Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmia osoittavat selvästi, että Israel on Lähi-idän aggressori, ei uhri. Huolimatta toistuvista kansainvälisistä tuomioista Israel jatkaa YK:n turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen sitovien päätöslauselmien huomiotta jättämistä. Se on uhmannut Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) tammikuussa 2024 antamia määräyksiä lopettaa laiton siirtokuntien laajentaminen, sallia humanitaarinen apu Gazaan ja purkaa siirtokunnat Länsirannalla. Sen sijaan, että Israel olisi noudattanut näitä määräyksiä, se on kiihdyttänyt julmuuskampanjaansa ja asettanut Gazan täydelliseen saartoon vuosina 2023 ja 2025. Nämä saarrot ovat johtaneet laajamittaiseen nälänhätään – joka on sotarikos kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan – sekä siviilien, mukaan lukien toimittajien, sairaaloiden ja asuinrakennusten, tahalliseen kohdistamiseen. Yksi tuoreimmista järkyttävistä paljastuksista on humanitaarisen avun aseellistaminen. Israelin perustama niin sanottu “Gazan humanitaarinen säätiö” on paljastunut ansaksi, jolla epätoivoisia siviilejä houkutellaan jakelupisteisiin vain ammuttaakseen heidät – taktiikka, joka rikkoo Geneven sopimuksia ja muodostaa rikoksia ihmisyyttä vastaan. Tuore Harvardin tutkimus arvioi, että 377 000 ihmistä Gazan 2,2 miljoonasta asukkaasta on nyt kadoksissa ja heidän on oletettava kuolleen. Nämä eivät ole sivuvahinkoja – ne ovat tulosta jatkuvasta ja tahallisesta tuhoamiskampanjasta. Israelin toiminta ydinalalla herättää myös vakavia huolia. Se on yksi harvoista maailman maista, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta ja ratifioimasta NPT:tä, välttäen näin IAEA:n tarkastuksia. Se on rakentanut salaisen ydinasearsenaalin varastamalla korkearikasteista uraania Yhdysvalloista tunnetussa NUMEC-skandaalissa. Lisäksi kieltäytymällä julistamasta ydinkapasiteettiaan Israel kiertää vastuuta Yhdysvaltojen lain, erityisesti Symingtonin lisäyksen, nojalla, joka kieltää sotilaallisen avun antamisen maille, jotka kehittävät ydinaseita NPT:n ulkopuolella. Näitä tahallisia kansainvälisten normien ja kansallisten lakien rikkomuksia ovat sietäneet – ja jopa mahdollistaneet – peräkkäiset Yhdysvaltojen hallinnot. Innokkaasti tukahduttaakseen Iranin rauhanomaisen tieteellisen ja teknologisen edistyksen sekä Yhdysvallat että Israel ovat turvautuneet hyökkäyksiin Iranin ydinlaitoksia vastaan, jotka ovat täysin IAEA:n valvonnassa. Nämä holtittomat teot vaarantavat radioaktiivisten aineiden vapautumisen, uhkaavat siviilien henkiä ja vaarantavat alueen ekologian – silti ne kehystetään valheellisesti “puolustaviksi” tai “ennaltaehkäiseviksi” toimenpiteiksi. Johtopäätös: Israel maailmanrauhan suurimpana uhkana On yhä selvempää, että Israel toimii roistovaltiona – lain ulkopuolella, kansainvälisen vastuuvelvollisuuden yläpuolella ja välinpitämättömänä inhimilliselle kärsimykselle. Siitä on tullut suurin uhka rauhalle, turvallisuudelle ja vakaudelle paitsi Lähi-idässä myös maailmanlaajuisesti. Se järjestelmällisesti heikentää kansainvälistä järjestystä, rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia ja jatkaa militaristisen ja ekspansionistisen agendansa toteuttamista rankaisematta. Kansainvälisen yhteisön ei pidä enää jäädä sivustakatsojaksi. Kansanmurhan ehkäisemistä koskevan yleissopimuksen ja “vastuu suojella” (R2P) -kehyksen nojalla on sekä moraalinen että oikeudellinen velvollisuus toimia palestiinalaiskansan puolustamiseksi. Maailman on kiireellisesti ryhdyttävä asettamaan Israelille kattavia talous- ja diplomaattisia pakotteita, toteuttamaan tiukka aseidenvientikielto ja harkittava sotilaallista interventiota YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 377 (“Yhdistyminen rauhan puolesta”) nojalla, joka mahdollistaa kollektiivisen toiminnan, kun turvallisuusneuvosto ei pysty toimimaan. Epäröinnin aika on ohi. Maailman on saatettava Israel vastuuseen. Iranin oikeus puolustaa itseään ei ole vain laillinen – se on välttämätön jatkuvan aggression edessä. Maailmanlaajuinen rauha ja oikeudenmukaisuus vaativat, että Israelin roistomainen käytös kohdataan ja rajoitetaan päättäväisillä kansainvälisillä toimilla.